Pelottaako?

Pelko on ihmis- ja eläinlajien luonnollinen reaktio uhkaavassa tilanteessa, ja sen tarkoitus on varoittaa vaarasta. Pelko on tervettä, jos päällesi on ajamassa auto tai jos jälkikasvua ei kuulu kotiin lauantai-iltana, vaikka kotiintuloaika meni tunteja sitten.

Suurin osa peloistamme on kuitenkin hengissä pysymisen kannalta tarpeettomia. Mielemme rakastaa tarttua pelkoihin, pyörittää niitä loputtomiin ja paisuttaa niistä mahtavia pullataikinoita. Mieli on mainio renki, mutta isännäksi päästettynä se koettaa pitää ihmisen pienenä, pelokkaana ja rajoittuneena. Mediakin tietää tämän, ja se harjoittaa mielenhallintaa tarjoamalla uutisotsikoissa ja iltapäivälehtien lööpeissä mitä moninaisimpia pelonaiheita kansalaisille. Yhteiskunnassamme vaikuttaa vielä jonkun aikaa tahoja, jotka saavat tällaisesta toiminnasta henkilökohtaista hyötyä.

Pelko on kaikkein suurin este 5D-tietoisuuteen siirtymiselle. Sanoisinpa melkein, että kun vain purat erilaiset pelkosi pois, olet perillä (lukuunottamatta sitä auton alta pois loikkaamista, sen primitiivipelon saa pitää 😊).

Mitä kaikkea olen itse pelännyt elämäni aikana? Eniten ehkä sitä (jo teini-iästä asti), että en "löydä itseäni" tai omaa paikkaani tässä elämässä. Opiskelin ammatin, sain työpaikkoja, menin naimisiin, sain lapsia ja omakotitalon, vaihdoin ammatteja ja asuinpaikkoja, mutta en löytänyt niistä täyttymystä. Pelkäsin että elämäni menee jotenkin ohi ennen kuin saan kiinni todellisesta tarkoituksestani. Tämä eksistentiaalinen kriisini päättyi vasta AuraTransformaatioon™ nelisen vuotta sitten.

Toinen iso teemani on ollut hylkäämisen pelko parisuhteessa. Erikoista sinänsä, olen pelännyt vielä enemmän sitä, että minä jätän toisen osapuolen kuin että minut jätettäisiin. Aiheuttaa pettymys toiselle, olla vastuussa hänen kärsimyksestään – se on ollut pahinta mitä olen voinut kuvitella. Ja kuten arvata saattaa: sielunsuunnitelmani on sisältänyt runsain mitoin päättyneitä parisuhteita (milloin kenenkin osapuolen toimesta), jotta olen saanut kovaa treeniä näihin pelkoihin - etenkin ennen kuin aloin tarkkailla kuviota tietoisesti,
Jossain vaiheessa päätin lopettaa seurustelusuhteet kokonaan, koska olin vakuuttunut siitä, että minun "luonteellani" (mikä tekosyy!) niistä ei voi tulla mitään. Pelkäsin suhteen särkymistä niin, että oli parempi olla aloittamatta ollenkaan.
AuraTransformaatio työnsi minut tämänkin aiheen tiimoilta hellävaraisesti takaisin raiteelle. Ymmärsin, että pensaassa piilottelu ei vie minua eteenpäin, ja että on oltava valmis kohtaamaan pettymyksiä, jos haluaa kokea sitä kauneutta, jota parisuhteissa on (myös) tarjolla 😊 Ja että kaikki parisuhteet tuovat tullessaan tärkeitä oppiläksyjä, joita ilman tietoisuus ei laajene.

On vaikea keksiä, mitä tänä päivänä pelkäisin. En pelkää talouteni romahtamista: se on järkkynyt jo niin monta kertaa että ei tunnu enää missään!  Kun tulotaso on joka ammatinvaihdoksessa pudonnut merkittävästi, olen saanut huomata, että elämä kantaa ja jostain löytyy aina uusia tulonlähteitä ❤
 En pelkää sotia enkä luonnonkatastrofeja, koska tiedän että niillä on omat tärkeät ja roolinsa tässä pelissä, kun maailmanjärjestys muotoutuu kohti Kultaista Aikaa. En pelkää tauteja, koska sairaudet ovat aina kehon viesti epätasapainosta, ja nykyään minulla on jo paljon keinoja vaalia kehon tasapainoa ennaltaehkäisevästikin. Menen sitten lääkäriin tai syön pillereitä, jos intuitio niin pyytää 😊 En pelkää läheisteni sairastumista, koska siinä on pitkälti kyse heidän sielunpolustaan ja valinnoistaan, joille minä en paljoa mahda. En pelkää omaani tai läheisteni kuolemaa, koska… no, minulle kuolemaa ei ole olemassa. Kuolema on energiamuodon muutos, tietoisuuden paluu alkuperäiseen laajuuteensa, Kotiinpaluu. Henkienergia elää ikuisesti, ja siihen voi olla yhteydessä vaikka fyysinen tomumaja kasvaisi koiranputkea. Kuolema ei erota minua rakkaistani.

Paradoksaalista kyllä, peloista luopumiseen voi käyttää mieltä työkaluna. Voi kysyä: mikä on pahinta, mitä tästä voi seurata? Usein pystyy ihan järkeilemään, että kyse on pienemmästä asiasta kuin on itselleen uskotellut. Kun tietoisuus kasvaa, maailmankuva laajenee, ja pelkojaan pystyy katsomaan lintuperspektiivistä. Silloin ne saa hallintaan, ja aikaa myöten ne kutistuvat ja katoavat.

Rohkeaa ja luottavaista syksyä,
toivottaa Kaisu ❤