Kolmas kohtaaminen: Kauhava

Lappajärven Kalettomanlahdella tapahtuneen "kohtaamisen" jälkeen ei mennyt kuin muutama viikko, kun taas alkoi tapahtua. Olin jo saanut tietoa seuraavaan ufotapaamiseen liittyen, enkä totta vieköön osannut odottaa, että Galaktinen Federaatio yllättäisi jo ennen sitä.
Joulukuun 2024 alkupäivinä olin käymässä Ylihärmässä, ja aikeissa ajella sieltä Kauhavan
HalpaHallin kautta kotiin Evijärvelle. Ilta oli jo pimennyt ja sää oli räntäsateinen,
mutta reitti oli vanha tuttu: Pohjanmaanväylältä Läntiselle yhdystielle, sitten
junaradan ylitys ja heti sen jälkeen käännös oikealle, kohti Kauhavan
keskustaa. Mutta mutta...
Sen sijaan, että vastaan olisi tullut tuttuja pientaloja ja juna-asema, tienvarret muuttuivat yhtäkkiä lepikkoisiksi, ja hetken päästä tien molemmin puolin
oli metalliverkkoportit, joita käytetään tien sulkemiseen. Mitä ihmettä? MINNE
olin ajanut, missä kohtaa mennyt harhaan? Hidastin vauhtia ja köröttelin
eteenpäin, yrittäen ymmärtää. Missä voisi kääntyä? Tie kaartui kohta jyrkästi vasemmalle ja vastaan
tuli toiset samanlaiset portit. Näitä maisemia en ollut nähnyt koskaan
eläissäni. Jatkoin edelleen ajamista, kunnes edessä näkyi rakennusrykelmä, ja tunnistin
olevani Kauhavan entisen lentokentän alueella, nykyisen LentoHotellin pihassa,
jossa olin kerran käynyt joskus vuosia sitten.
Mieli käyttäytyy joskus kummallisesti. Se päätti siinä hetkessä sivuuttaa kaiken havaitsemansa koska se oli yksinkertaisesti liikaa, ja suunnata kaiken huomionsa HalpaHalliin pääsemiseksi. Kaivoin siis navigaattorin esiin, ja ajelin sen johdattamana kohti keskustaa. Tienoo oli aluksi outoa, mutta hetken päästä löysin itseni samaisesta risteyksestä, josta olin saapuessani kääntynyt kohti keskustaa – nyt vain saavuin siihen päinvastaisesta suunnasta! Aivot eivät vieläkään suostuneet käsittelemään asiaa, joten suoritin kauppa-asioinnit ja keskityin sitten ajamaan surkeassa kelissä kotiin.
Seuraavana päivänä oli sattumoisin taas asiaa Ylihärmään, joten päätin selkeämmässä säässä tarkistaa edellispäivän reitin kaikki tienviitat ja kääntymiset. Olin varma, että olin jostain syystä, ehkä huonon sään vuoksi, ajanut joitain muita teitä pitkin kuin olin luullut ajavani. Mutta ei, pakko oli myöntää että se ei ollut mahdollista. Oli kiistatonta, että käännyttyäni oikealle kohti Kauhavan keskustaa, olin autoineni siirtynyt yhtäkkiä reilut puoli kilometriä pohjoiseen, lentokenttäalueelle, sellaiselle tieosuudelle, jolla en ollut koskaan ajanut.
Paikkani oli siis siirtynyt, mutta entä aika? Osasin kysyä sitä, koska Kalettomanlahdella oli
kadonnut 8 minuuttia. Muistin yhtäkkiä, että minullahan on HalpaHallin kassakuitti,
jossa on kellonaika!
Siis: lähtö Ylihärmästä klo 16, ajomatka Kauhavalle sääolosuhteet huomioiden korkeintaan 20
minuuttia, lentokenttäkierroksesta korkeintaan 5 minuuttia lisää. Nopeahko pistäytyminen
HalpaHallissa… mutta kassakuitissa lukee klo 17.01? Ei, ei täsmää.
Siispä heiluri käteen ja arcturuslainen kyselytunti käyntiin. Ja kuten epäilinkin: aikaa oli jälleen kadonnut, tällä kertaa 17 minuutin verran. Kerrottiin, että olin käynyt sen aikana aluksella, eikä se ollut nyt oma alukseni Athena, vaan suurempi, nimeltään Vulcara. Olin kommunikoinut siellä Tutuxia -nimisen sukupuolettoman arcturuslaisen kanssa jostakin tuleviin tapahtumiin liittyvistä asioista.
Miksi ihmeessä tällainen show? Kun kerran touhuan astraalitasolla Athenalla, niin miksen
olisi yhtä hyvin voinut hoitaa siellä myös visiitin Vulcaralle? Vastaus oli,
että minulle haluttiin nimenomaisesti näyttää, millaisia aika- ja
paikkasiirtymiä voi tapahtua maaulottuvuuden kokemuksessa. Ja tämä oppitunti olikin
hienosti suunniteltu.
Minun ei ollut alun perin määrä tehdä Ylihärmän-reissuja yksin, mutta kun matkaseura
jäi yllättäen pois, "tyypit" katsoivat tilaisuutensa tulleen...😊 Kauhava oli
erinomainen paikka toteuttaa paikkasiirtymä: tunnen keskusta-alueen riittävän
hyvin tietääkseni missä olen ja miten siellä ajan, mutta silti sen vieressä on
itselleni vieras lentokenttä-alue, johon minut oli kiva palauttaa alukselta (kiitos kuitenkin, ettei mihinkään sen kauemmas!! Kuten vaikka Ylistaroon tai Kauhajoelle). Jos tuota paikkasiirtymää ei olisi
tapahtunut, en olisi taatusti huomannut ajan katoamista. Enkä olisi osannut
epäillä sitäkään, jollei sama olisi tapahtunut jo muutama viikko aiemmin… ja
sitten vielä se kassakuitti aikakehyksen määrittämiseksi! Mahtava juoni.
Aistin verhon takana silmäniskun ja hienoista hymyilyä: tähtiystävillämme on myös huumorintajua. Ei tämä ole ollenkaan niin vakavaa kuin me ihmiset usein luulemme 😊