Ensimmäinen kohtaaminen

Korkein tietoisuuteni on jo monta viikkoa maanitellut minua kirjoittamaan tänne blogiin kohtaamisistani Galaktisen Federaation (Liiton/Neuvoston) väen kanssa. Olen jarrutellut, koska kyseessä ei ole se kaikkein helpoimmin sulava materiaali… mutta omien kokemuksieni jakaminen kuuluu tehtäviini, halusin tai en 😉

Olen kirjoitellut Galaktisesta Federaatiosta blogissani aiemminkin, mutta tässä vielä lyhyesti: Galaktinen Federaatio on useiden avaruusrotujen perustama liittoutuma, jonka tarkoitus on toimia eräänlaisena rauhanturvaajana galaksissamme, estäen "alempien" avaruusrotujen hyökkäyksiä mm. Maahan. GF:n tehtäviin kuuluu myös tukea ihmiskuntaa sen henkisessä kehityksessä. Federaation jäsenet ovat tietoisuudeltaan huomattavasti ihmiskuntaa kehittyneempiä rotuja. Arcturuslaiset ovat GF:n perustajajäseniä, ja sitä kautta itselläni on kytkös tähän liittoutumaan. Sieluni on GF:n palveluksessa eli minulla on siellä paljon "työkavereita" 😊

Aloitan alusta, eli ensimmäisestä "tapaamisesta" kesäkuussa 2008.

Asuin tuohon aikaan pääkaupunkiseudulla ja elin vaihetta, jossa pitkä parisuhde oli hiljattain päättynyt ja kaipasin vimmatusti seuraavaa. Olin uskaltautunut deittisovellukseen, ja kuulutin profiilissani kaipaavani kaveria, joka olisi laillani kiinnostunut henkisestä kehityksestä. Sillä sektorilla olikin aika hiljaista...

Kunnes tuli se viesti, joka muutti kaiken. Viestin kirjoitti Matti, joka tiesi minusta kaiken senkin mitä profiilissani ei lukenut. Tiesi, kuinka minulle kirjoitetaan niin, että koukutun saman tien. Viestit puhuttelivat sekä sielullisesti että fyysisesti ja menivät syvälle ihon alle tavalla, jota en ole kokenut koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen. Sitä on vaikea selittää, mutta vieläkin kun luen päiväkirjaani noilta päiviltä, en pysty käsittämään millainen prosessi käynnistyi. Kahden päivän viestittelyn jälkeen olin siirtynyt johonkin energeettiseen tilaan, jolla ei ollut enää mitään tekemistä tämän maailman kanssa. Leijuin äärettömän rakkauden pumpulipilvessä kellon ympäri. Minun piti saada tavata Matti niin pian kuin mahdollista, ja viesteissä tunne oli molemminpuolinen.

Tapasimme aurinkoisena iltapäivänä Helsingin Vuosaaressa, Aurinkolahden rannalla. Tapaaminen oli todella merkillinen. Matti oli livenä hyvin erilainen kuin mitä viesteissään: vakavampi, jäykempi, ei ollenkaan niin rento ja poikamainen kuin olin olettanut. Ulkoisesti hän oli vähän nukkavieru, eikä vastannut eikä omaa miesmakuani ollenkaan. Erikoisinta olivat keskustelumme: ne eivät olleet mitään tavallista tutustumisjutustelua, enkä jostain syystä muista niistä muuta kuin että aiheena oli parisuhteet. Muistan puhuneeni paljon päättyneestä parisuhteestani ja varmasti paljastin sen, että tarvitsin kovasti miestä tunteakseni itseni ehjäksi. Matti vaikutti ajoittain tuskastuneelta ja turhautuneelta, ja koin hänet ikään kuin opettajana, joka pitää luentoa oppilaalleen. Hänen mukaansa en suhtautunut elämään riittävän rennosti, yritin suorittaa ja miellyttää liikaa, en osannut vastaanottaa (muistan että minun oli vaikea antaa hänen maksaa teekupilliseni kahvilassa :D). Ihmettelin hänelle että kommunikaatiomme on kovin erilaista kuin viesteissä, mihin hän totesi että fyysisessä kohtaamisessa haasteeksi tulee matalavärähteinen energia. Kirjoittaessa voi pysyä paremmin hengen tasolla.

Kaikesta outoudesta huolimatta tunsin tyyppiin aivan merkillistä (fyysistäkin) vetoa. Koko ajan mietin, että mitä tässä tapahtuu? Kuka tai mikä tuo tyyppi on? Missään ei tuntunut olevan järkeä. Matti ei halunnut puhua itsestään lainkaan, vaan perkasimme vain minun parisuhdedraamojani.

Lopulta Matti silminnähden väsyi, ja sanoi että nyt hänen täytyy lähteä. Olin aivan paniikissa, ymmärsin parkkipaikalla että hän ei ole aikeissa ehdottaa seuraavaa tapaamista. Ajoin kotiin kuin sumupilvessä, äärettömän sekaisin tuntein. Päällimmäisenä jyskytti ajatus, että tämä ei voi päättyä tähän, koska Matilla on niin paljon TIETOA jota minä tarvitsen! Hänen täytyy opettaa minua, jotta pääsen eteenpäin omalla henkisellä tielläni.

Seuraavat kolme päivää olivat yhtä helvettiä. Itkin itkemästä päästyäni, pommitin Mattia sähköposteilla joihin ei tullut vastausta, kerjäsin että hän jatkaisi tuttavuutta kanssani missä tahansa muodossa. Tunsin että elämälläni ei ole mitään suuntaa eikä tarkoitusta, jollen saa olla häneen yhteydessä. Lopulta näin unen, jossa olin lähdössä Matin perään autolla, mutta auton vaihdekeppi jäi käteeni.Matti lähetti vielä yhden viestin. Siinä hän kertoi, että jutullemme ei tule jatkoa. Hän on kuulemma jo ohittanut sen tarvitsevuuden kehitysvaiheen jossa minä velloin siinä kohtaa, eikä hän halunnut ryhtyä minun opettajakseni. Viesti päättyi näin:

"Se kaaos mikä sisälläsi on, ei ole hoidettu muutamassa kuukaudessa. Sinulla on oma aikataulusi, jokin muu kuin minkä haluaisit sen olevan, siksi ei ole syytä etsiä muuta kuin eheyttä ja kulkea sitä kohti. Siellä on etsimäsi täyttymys. Se tapahtuu kulkemalla kipua kohti, ilman siitä pakoa ja etsimällä lohdutusta.
Kumppaneiden on oltava lähellä toisiaan, lähellä samaa energiaa, silloin se toimii. Hoitosuhde ei voi olla parisuhde, tai toisinpäin.
Voimia, sinä selviät, olet aina selvinnyt."

Niinhän minä olen, joten hitaasti keräsin palaseni ja kokosin itseni. Ymmärsin ja sisäistin viestin ytimen: töitä on tehtävänä eikä ohituskaistoja ole. Jonkin ajan kuluttua kysyin eräältä arvostamaltani selvänäkijältä, mitä hän näkee tästä tapauksesta, sillä Matin outo olemus ihmetytti minua edelleenkin. Selvänäkijän vastaukset olivat yllättäviä, mutta näin jälkikäteen arvioiden hyvinkin loogisia.

"Matti" oli ihminen, verta ja lihaa, mutta hänen oma sieluenergiansa oli sivussa meidän tapaamisemme ja yhteydenpitomme aikana. Sen tilalla oli korkea henkienergia Galaktisesta Neuvostosta, jolle Matti oli ikään kuin antanut oman keho-mieli-osansa väliaikaisesti käyttöön (joillakin ihmisillä on kuulemma sielunsopimus tällaisesta). Ihmis-Matti kirjoitti ja lähetti viestit, mutta niiden sisältö tuli kanavoituna henkimaailman puolelta. Vastaavasti hän oli se fyysinen väline, joka kuljetti tuon vierailulle tulleen henkienergian Aurinkolahden rantaan kommunikoimaan kanssani. En enää ihmetellyt sitä havaitsemaani loppuväsymystä Matissa – korkeavärähteiselle henkiolennolle on erittäin raskasta tulla tähän ulottuvuuteen ja laskea omaa taajuuttaan muutamaksi tunniksi (tietäähän sen itsekin millaista on mennä selvin päin baariin jossa kaikki muut ovat umpikännissä 😃)

Deittisovelluksen kautta lähestyminen oli henkimaailmalta mainio oivallus! Olivat luultavasti jo pidempään katsoneet, että nyt tuosta Kaisun hommasta ei tule mitään. Se on jo 42 vee ja siellä vaan märehtii parisuhdedraamojaan. Tätä menoa sillä loppuu inkarnaatio ennen kuin se herää omiin tehtäviinsä! Kuka menee antamaan tytölle potkun persuksille!? Kiinnostavan miehen perään se kyllä lähtee, joten vastataanpas tuohon deitti-ilmoitukseen… 😉

"Matin" tapaaminen Vuosaaressa oli siis galaktinen väliintulo, eräänlainen herätys itselleni. Sain sitä ennen ja sen aikana todella kovan luokan taajuuden noston ja kosmiset informaatiopaketit niin tietoiseen mieleen kuin alitajuntaankin, ja Matista eroaminen tuntui raastavan tuskalliselta siksi, että se oli paluu takaisin alemmille värähtelytaajuuksille, tai ainakin melkein. Tämä oli rajuin energiatason heilautus mitä elämässäni on ollut, myöhemmät tapaukset eivät ole olleet enää yhtä raflaavia. No, onhan ne omatkin värähtelyt noista ajoista nousseet.

Nykyisin jo tiedän, kuka arcturuslaisesta tiimistäni minua kävi Matin hahmossa tapaamassa 😊 Olen hyvin kiitollinen tuosta potkusta ja ensimmäisestä energiapiikistä, joka tuuppasi minua tielläni eteenpäin. "Matin" jälkeen seurasi peräjälkeen useampikin ihmissuhde, jotka toivat mukanaan opetusta sitoutumisen, takertumisen ja vapauden teemoista, eikä kivuilta totisesti vältytty. Suhde kerrallaan opin kuitenkin tarkkailemaan itseäni, tunteitani ja reaktioitani aiempaa paljon tietoisemmasta näkökulmasta käsin.