DIY-terveydenhoitoa

Henkisen kehityspolun alkuvaiheissa ihmiskeho saattaa ruveta tuntumaan turhalta taakalta. Meditaatioissa tai vastaavissa syvissä tietoisuuskokemuksissa voi aistia kehottomuuden ja painottomuuden ihanaa keveyttä, puhumattakaan siitä tunteesta, että mitään kohtaa ei särje eikä kolota. Jotkut pakenevat kehoaan ja fyysisyyttään näihin "trippeihin" aina kun mahdollista, ja kutsuvat sitä henkisyydeksi.

Itselläni ei ole ollut koskaan kiinnostusta todellisuuspakoon 3D-fyysisyydestä, edes meditaatio ei ole erityisemmin puhutellut. En voi kuitenkaan kehua, että suhde omaan kehoon olisi ollut aina mitenkään hyväksyvä tai rakastava, ja kaikkien liikakilojen kanssa se on ajoittain tuntunut totisesti  taakalta 😊 Elämäni kehon kanssa on ollut "perusmeininkiä" vaakaa vilkuillen, erilaisia ruokavalioita kokeillen, joskus jostain liikuntalajista (hetkeksi) innostuen, ja alkujaan kiltisti lääkäreitäkin kuunnellen.

Jossain vaiheessa kehosuhde alkoi muuttua läheisemmäksi. Aloin tuntea kiitollisuutta ja arvostusta kroppaani kohtaan: mitä kaikkea se onkaan jaksanut käydä läpi, ja vielä aika lailla vasemmalla kädellä hoidettuna! Se on mahdollistanut monenlaista liikuntaa, tanssimista ja laulamista. Se on synnyttänyt kaksi lasta, toipunut monista taudeista ja leikkauksista, parantanut itse itsensä. Aikamoinen peli! Jos osoittaisin sille enemmän huolenpitoa, jaksaisiko se toimia vielä pitkäänkin?

Aloin "kysellä keholtani", mitä se kaipaa ja tarvitsee. Keholta kysymisellä tarkoitan kinesiologiaa, lihastestiä. Kun seisoin rentona ja kysyin keholta jotain, kyllä-vastaus oli kehon notkahdus eteenpäin ja ei taaksepäin. Tätä kautta selvittelin yksi kerrallaan itselleni sopivat ruoka-aineet, lisäravinteiden tarpeet ja lopulta myös lääkkeet. Ensimmäisenä luovuin verenohennuslääkkeistä, joita keho piti  tarpeettomina. Olin syönyt niitä kuuliaisesti toisen veritulppani jälkeen 7 vuotta (olin jo aiemmin siirtynyt rotanmyrkky-Marevanista ns. uusiin ohennuslääkkeisiin, mutta minua häiritsi aina se, ettei kukaan lääkäri tai hoitaja pystynyt kertomaan minulle, mihin niiden vaikutus perustuu). Päätin ottaa riskin ja tuumin, että jos minun kuuluu kuolla veritulppaan niin sitten olkoon niin 😊

Verenpainepillereiden kohdalla keho kertoi pitkään, että ne ovat minulle selkeästi haitallisia, mutta niistä luopuminen oli päänupille silti haastava asia. Olin popsinut verenpainelääkkeitä kuitenkin jo 25 vuotta (sain ne aikanaan pysyviksi heti ensimmäisen kerran kun alapaineeni hyppäsi yli 100:n: asia mitä vieläkin ihmettelen...). Suurin haasteeni oli ajatusmalli, jonka mukaan tarvitsin verenpainelääkitystä, koska minulla on ylipainoa. Jätin kokeeksi lääkkeet pois, palasin niihin vielä uskonpuutteessani hetkeksi takaisin, kunnes ne jäivät sitten lopullisesti kaappiin. Painoa on edelleen mutta painetta ei: tuntisin sen kohoamisen raajoissani heti 😊 En käytä verenpainemittariakaan, koska sen käyttö sisältäisi epäilyksen että painetta EHKÄ on, mikä taas lisäisi huolia ja pelkoja - jotka lisäävät verenpainetta.

Nykyisin olen siirtynyt keholta kysymisestä heilurin käyttöön, se on nopeampaa ja tarkempaa. Tsekkaan heilurilla aika ajoin, mitä keholle saisi olla. Keto/VHH-tyyppinen ruokavalio on sille mieluinen, vaikka sen mielenkiinto lihaa, kanaa ja kalaa kohtaan väheneekin koko ajan. Eineksiä ei ollenkaan, hapankaalia lukuun ottamatta. Lisäainepurkit ovat vähentyneet oleellisesti, kun enää ei tarvitse arvailla: nyt menee säännöllisesti vain maitohappobakteereita, magnesiumia sekä nokkos-vuohenputkiuutetta, joka parantaa suoliston toimintaa ja lisää vastustuskykyä. Juotava savijauhe kuuluu myös valikoimaan, mutta sitä tarvitaan kuulemma vain talvisin. D-vitamiinin poisjäänti oli hienoinen yllätys, mutta luotan asiantuntijaan(i)... Kahvi on vaihtunut pääsääntöisesti kofeiinittomaan, ja omat yrttihaudukkeet ovat kuulemma minulle parempia kuin kaupan teet. 8/16 -pätkäpaasto on myös kehon toiveissa, vaikka tämä ihmismieli ei meinaa millään saada sitä tapahtumaan 😊

Vaihdevuosi-ikäisen naisen elämään kuuluu yhtä sun toista riesaa, kuten arvoisat lukijat lienevät itsekin havainneet... Kehoni on ollut kuitenkin viesteissään erittäin johdonmukainen: ei hormonivalmisteita, ei missään nimessä! Olen siis ilman. Olen tietoinen siitäkin, että hyvin monet vaihdevuosioireilta näyttävät ilmiöt eivät ole suoranaisesti niitä, vaan niin sanottuja ylösnousemusoireita: planeetan taajuusmuutokset paineistavat meidän kehojamme aiheuttaen melkoisen oirekirjon lihas- ja nivelsäryistä kuumiin aaltoihin ja hävyttömään väsymykseen. Nähdäkseni taajuusmuutos vaikuttaa myös hormonitoimintaan, joka välillisesti sitten tuottaa vaihdevuosioireiden kaltaisia tuntemuksia. "Shifti"oireet eivät kestä loputtomiin, joten pärjään niiden kanssa ilman mitään lääkkeitä, kuten tähänkin asti.

Muut kehonhoitoreseptini:

• vedenpuhdistussuodatin keittiön hanassa
• riittävästi unta, tarvittaessa aamun päästä jos yöunet jäävät huonoiksi. Tämä on yksi tärkeä syy, miksi itse jätin aikaisia aamuheräämisiä vaativan työelämän taakseni: se oli suora panostus terveyteeni.
• liikuntaa silloin, kun se tuntuu hyvältä. Edellä mainitut ylösnousemusoireet eivät aina mahdollista kaikkea sitä mitä haluaisi, mutta silloin on vain oltava itselleen armollinen.
• mahdollisimman paljon sellaista tekemistä, mikä tuottaa itselle aitoa iloa ja inspiraatiota! Kehomme on psykofyysinen kokonaisuus, eikä se toimi kunnolla, jos tämä tunteiden taso sivuutetaan. Elämää joutuu joskus järjestelemään kovalla kädellä, jotta saa raivattua tilaa itsensä rakastamiselle, mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Laulaminen näkyy olevan itselleni juuri tällä hetkellä Se Juttu, joka tuottaa eniten iloa. Panostus hyvinvointiin ei ollut paha: Järvilakeuden Kansalaisopiston 100€ hintaisella opistopassilla pääsee laulamaan vaikka joka päivä jollekin kurssille 😊

Kehon hyvinvointi on erityisen tärkeää näinä aikoina, kun se "ottaa osumaa" energioiden myllerryksessä. Se samanaikaisesti puhdistaa itseään tunne- ja fyysisen tason myrkyistä ja muuntaa rakennettaan 2-säikeisestä DNA:sta 12-säikeiseksi, joka on meidän tuleva, oikea olomuotomme. Se onkin tässä Universumissa ennennäkemätön kujanjuoksu!

Kehoni tulee tarjoamaan jatkossakin mielenkiintoista ihmeteltävää. Hoituisiko kipuileva oikea lonkka selvittämällä, mitä tunnetraumoja se on sisäänsä piilottanut? Enhän usko enää mihinkään vaivaan tai sairauteen, joka ei olisi psyykkistä syntyperää. Solumme uudistuvat täydellisesti muutaman vuoden välein: miksi ne eivät kasvaisi täydellisimpään muotoonsa, jos annan niille luvan? Onko minulla kaksoisleuka vain siksi, etten vielä osaa kuvitella että minulla ei olisi? 😊

Näin lopuksi vastuuvapautuslauseke: kaikki mitä tässä blogissa kirjoittelen, on minun elämääni ja valintojani, jotka olen tehnyt itseäni kuunnellen. Sinun tiesi voi olla aivan toinen, joten älä ota mitään näistä edes suosituksina 😊 Sinä tiedät parhaiten oman totuutesi.

Valoa ja lempeyttä itseäsi kohtaan,
toivottelee Kaisu